— Voi, kauhistus! Sehän on jotain rasvaa, päivitteli Helena.
— Näytäpäs, Tyyra tutki hametta. Hirveä läiskä! Ja ellen varsin suuresti erehdy, on se koneöljyä.
— Voi, kirkaisi Ulla, se on tullut Laurin koneesta. Hän kysyi minulta, saisiko hän lähettää Henrikille uuden junansa. Minä lupasin, ja hän pisti sen varmaan matkalaukkuun. Katsotaanpa.
Helena oli kiiruhtanut tarkastamaan matkalaukkua, jonka sisältö oli heitetty lattialle huiskin haiskin.
— Tässä on pahantekijä, hän huudahti kohottaen varovasti kahden sormen päässä kömpelöä ruskeata paperikääröä, joka oli ylt'yleensä rasvan peitossa. Kääröstä paljastui tyhjistä tulitikkulaatikoista ja lankarullista tehty juna, jonka pyörät tihkuivat koneöljyä.
— Kauhistus! huusivat tytöt yhteen ääneen.
— Mitä minä nyt teen? kysyi Lotti avuttomana; kyyneleet kiilsivät hänen pitkissä silmäripsissään.
— Koetetaan pestä, lohdutti Liisi.
— Ei siitä mitään tule, virkkoi Helena. Ei koneöljy niinkään pian lähde. Sinun täytyy vaihtaa pukua.
Lotti purskahti itkuun.