Lotti kaiveli taskuaan.
— Kas tässä, olen säästänyt vähän Kaarloa ja Lauria varten, mutta sinä voit saada ne.
Hän aukaisi nenäliinansa ja asetti pienelle pöydälle Jojun eteen pari poltettua mantelia, hietaleivoksen murenia ja piparkakun. — Ne olisivat kuitenkin kelvottomia, ennenkuin olen kotona.
Joju pureskeli tyytyväisenä karamellejä.
— Miksi et ole toisten mukana tanssimassa? kysyi hän hetken kuluttua. Kaipaavat sinua.
— Ei kukaan minua kaipaa.
Lotin ääni oli syvästi surullinen. Joju tunsi jonkinlaista tyydytystä. Oli siis muitakin onnettomia kuin hän. Vieläpä pieni suloinen Lotti, kaikkien lemmikki.
— Onko joku ollut sinulle paha? kysyi hän osanottavasti.
Lotin huulet alkoivat vavista.
— He ovat kaikki niin suuria ja hienoja. Ja osaavat tanssia ja puhua niin taitavasti. Siellä on Henrikin ja Heddan serkkuja Helsingistä ja Henrik — — —