— Miten Joju jaksaa? kysyi tämä levottomana.
Rouva Örnfelt pyyhki silmiään.
— Nooran mielestä huonosti, mutta minä uskon Nooran liioittelevan. Tämä on vain ohimenevä heikkouden puuska.
Tyyra oli kääntynyt selin äitiinsä ja katseli ulos ikkunasta.
— Hän sairastui oikeastaan Sarvimäellä. On omituista, miten hän tuntuu kaihtavan Markia.
— Joju on aina ollut hienotunteinen poika ja Mark — tiedäthän, miten hän on käyttäytynyt Nooraa kohtaan.
Tyyra naputti ikkunanruutua.
— Tuntuu siltä kuin jokin kalvaisi Jojun mieltä. Se on herättänyt muidenkin huomiota. Hän oli niin omituinen Sarvimäellä. Henrik Gyllenheim ihmetteli sitä.
— Tyyra, käänny tännepäin, kun puhuttelet äitiäsi. Elä lörpötä turhuuksia. Nouda mieluummin hajusuola makuukamarin pöydältä, olen niin kiihoittunut.
Rouva Örnfelt vaipui voihkien sohvan nurkkaan.