Noora mietti. Veljen ikävä oli hänelle käsittämätön, tuntui mahdottomalta noudattaa hänen haluaan.
Hän päätti toistaiseksi olla vastustamatta, Jojun silmät hohtivat kiihtymyksestä. Häntä täytyi rauhoittaa.
— Kysytään lääkäriltä, ehdotti hän. Nuku nyt vain rauhassa.
— Pääsenkö sitten, jos lääkäri lupaa?
— Pääset, pääset, rauhoitu ja nuku.
Rouva Örnfelt löi kätensä yhteen kuultuaan Jojun toivomuksen.
— Kuulumatonta! Sairaan pojan oikkuja! Et kai aio myöntyä, Noora? Eihän Pikkupappilassa ole likikään niin mukavaa kuin täällä. Sellaisia vuoteita kuin sinulla on, Noora, ei ole koko pitäjässä, tuskin Sarvimäelläkään.
Noora ei kuullut äidin mielenpurkausta. Hän ihmetteli, miksi hänelle, joka tahtoi kulkea tietänsä häiriintymättä ja häiritsemättä, asetettiin niin monta pulmaa ratkaistavaksi — — —
Pikkupappilassa oli kaikki valmista Jojun saapumista varten. Pastori itse oli lähtenyt häntä noutamaan. Äiti ja Martta olivat järjestäneet vierashuoneen sairaan hoitoa silmälläpitäen. Ulla oli poiminut kukkia, ja Lotti luovutti pienen, mukavan keinutuolinsa lastenhuoneesta.
Kaarlo ja Lauri olivat suurella touhulla ja hälinällä kuljettaneet lelunsa läheiseen hiekkakuoppaan. Heille oli sanottu, ettei Jojua saanut häiritä ja silloin he mieluummin päättivät muuttaa pois "koko talosta", sillä mahdotontahan oli leikkiä meluamatta.