— Minun pitäisi nukkua.
— Ehkä me sitten lähdemme, sanoi Mark ystävällisesti. Hänestä tuntui tukalalta nähdä Joju niin raihnaana.
— Niin lähde sinä, minäkin tulen kohta, kehoitti Henrik.
Mutta hän ei lähtenytkään. Istui Lotin pieneen keinutuoliin, niin että se natisi ja kysyi:
— Miksi et pidä Markista, Joju?
Joju hätkähti.
— Olenko sanonut, etten pidä hänestä?
— Hoh, kyllä sen kissakin huomaa. Mark on sentään sinulle niinkuin pojan tulee toiselle olla.
— Hän oli ilkeä minulle Berliinissä.
— Se on ollutta ja mennyttä. Mark on kärsinyt paljon senjälkeen.