— Hänen on hyvä nyt. Kauniala on hänen kotinsa.
— Mutta hän on kadottanut isänsä.
— Fred ei ollut hänen isänsä, huusi Joju kiivaasti.
— Mark itse ainakin uskoi niin, eikä ole kovinkaan hauska yhtäkkiä kuulla, että onkin ollut erehdystä, kaikki mitä on uskonut. Minä luulen, että Hassel olisi tunnustanut hänet, jos olisi ennättänyt. Ja ehkä hän sen on tehnytkin.
Jojun huulet olivat tiukasti yhteenpuserretut.
Ulkoa huudettiin: — Henrik, joudu, Henrik!
Henrik nousi lähteäkseen.
— Pitää lähteä. Hyvästi, Joju. On hurjan ikävää nähdä sinua noin surkeassa tilassa. Jos minä olisin sinun sijassasi, antaisin palttua koko sairaudelle ja tulisin terveeksi. Ole mies, siihen tarvitaan vain rohkeutta.
Joju katseli häneen hätäinen kysymys silmissään.
— Mitä tarkoitat?