— Ulla, hän viittasi tytön luokseen, pyydä Minna viideksi minuutiksi tänne.
Ulla pudisti päätään.
— Tädit ovat kieltäneet. Te tulisitte kauhean onnettomiksi, jos tapaisitte toisenne ennen vihkimistä.
Ulrik nauroi.
— Jos minä lupaisin sinulle jotain oikein hauskaa ja kaunista?
Ullan katse ja ääni oli moittiva.
— Luuleeko Ulrik, että minä möisin mammonaan kahden rakastavaisen onnen. Eei — niin halpamainen en ole.
Ulrik kääntyi Kaarlon puoleen, joka ei halveksunut mammonaa yhtä suuressa määrin kuin Ulla. Mutta Agata täti ajoi pojan ulos huoneesta, jossa Minnaa vartioitiin.
— Vanhoja tapoja ei saa loukata, sanoi hän Minnalle. Se tuottaa onnettomuutta.
Ja Ulrikin täytyi alistua.