Mutta iltapuolella saatiin aina ylimääräiset kahvit tätien vuoksi, ja se tasoitti kaikki ikävyydet. Silloin paloi tuli suuressa kaakeliuunissa, isä töpsötti huoneestaan tohvelijalassa, pitkä piippu hampaissa, tukka pörröllään päivällisunen jäljiltä, pirteänä, seurusteluhaluisena, ja äiti otti esille perheen rikkinäiset sukat, joiden parsimisessa tädit jalomielisesti avustivat.
Tällaisena kodikkaana kahvihetkenä Sofia täti kerran lausui sillä täsmällisellä, hiukan juhlallisella tavalla, jolla hän aina esiintyi, kun jotain tärkeätä oli kysymyksessä.
— Me sisaret olemme tässä tuumineet, että Ullan olisi jo aika päästä nauttimaan järjestettyä kouluopetusta. Arvelimme siis, että hän voisi tulla asumaan meidän luoksemme ja käydä meidän, toisin sanoen Sandin neitien, koulua. Mitä sanotte tästä, veljeni Jonatan ja kälyni Anna?
Pastorin rouva kiitti ja katseli neuvotonna mieheensä.
Tuntui vaikealta luopua Ullastakin nyt, kun Minna oli poissa. Ja Liisi. Koti kävisi liian tyhjäksi.
— Onhan teillä vielä neljä jäljellä, huomautti tähän Sofia. Ullan sopii asua yhdessä Rakel Pihlin kanssa. Muistathan sinä, Jonatan, tietysti Wendlan, kasvattisisaremme. Rakel on hänen tyttärensä. Wendla meni naimisiin kanttori Pihlin kanssa, hänellä on kahdeksan lasta ja he elävät hyvin ahtaissa oloissa. Me otimme Rakelin kasvatiksemme. Erinomaisen siivo ja hyväntapainen tyttö.
— Oikea mallityttö, säesti Agata täti. Ulla voi oppia häneltä paljon hyvää. Niin nöyrää ja taipuvaista luonnetta harvoin tapaa.
— Uskallan väittää, että koulumme on hyvässä maineessa, jatkoi Sofia täti, joten voitte turvallisesti uskoa Ullan kasvatuksen sen huostaan.
— Niin, koulumme on kaikin puolin säädyllinen. Se on tarkoitettu kunnollisten, jumalatapelkäävien ihmisten tyttäriä varten. Senvuoksi ei siellä sokeasti seurata kaikkia uuden ajan joutavia virtauksia. Siellä ei opeteta fysiikkaa eikä muuta matematiikkaa, josta tytöillä ei ole hyötyä peukalon vertaa, vakuutti Agata täti.
— Emmekä me myöskään opeta tyttöjämme tietämään, montako kylkiluuta heillä on ruumiissaan tai muita säädyttömyyksiä, joita nykyään sanotaan anatomiaksi. Mitä Liisi kikattaa? Et kai naura vanhalle tädillesi, tyttö? Ja, Jonatan, luulenpa, että sinäkin hymyilet. Sepä merkillistä. Sinun pappina pitäisi osata antaa arvoa siveälle mielelle ja kainoudelle.