— Arveletko, että meidän pitäisi ryhtyä jonkinlaisiin pukuvalmisteluihin? Eiköhän minun pitäisi teettää uusi hame?
Ankara katse sisaren silmistä sai hänet häpeillen hymyilemään.
— Ajattelin vain — — —
— Ihmettelen sinua, Agata. Sinähän sait juuri äsken uuden hameen.
— Se tehtiin Ottilia Karellin hopeahäihin. Siitä on nyt viisitoista vuotta.
— Entä sitten. Sinun iälläsi ei uusia pukuja teetetä joka vuosi. Me pyydämme Tilda Helinin tänne hiukan korjaamaan pukujamme. Vaikka minä omasta puolestani pidän sitä tarpeettomana. Mutta sinä olet aina ollut turhamainen, Agata.
— Pukumme ovat ehkä jo vanhanaikaiset, uskalsi Agata neiti huomauttaa. En tahtoisi esiintyä naurettavana Minnan häissä.
Sofia neiti nousi, pani työnsä kokoon ja lausui hitaasti ja painokkaasti:
— Jos sinä aiot ruveta muodinorjaksi, ei minulla ole siihen mitään sanomista. Ellei minun hameeni kelpaa veljentyttären häissä sellaisena kuin se viisitoista vuotta sitten teetettiin, saa se olla kelpaamatta. Mutta sinun vallassasi tietysti on pukeutua viimeisen pariisilaismuodin mukaan. Kuten sanoin, olet aina ollut turhamainen, Agata raukka.
Agata neiti kääri myös kokoon työnsä.