— Minä ehkä käväisen Väisäskän luona kysymässä, tuleeko hän ensi viikolla pyykille, sanoi hän.
— Osta samalla pari uutta rihvelitaulua; huomasin, että kaksi on mennyt rikki.
— Niin, Yrjö ja Emmi hieman ottelivat tänään kirjoitustunnilla, ja silloin taulut särkyivät.
Sofia neiti rypisti otsaansa. — Sinä et osaa ylläpitää järjestystä lainkaan. Ei sellaista saa tapahtua.
Agata neiti tuskin kuuli sisaren moitetta. Hän veti kiireesti mustan päällystakkinsa ylleen, sitoi lakin nauhat tiukasti leuan alle ja kääri huivin lakin ympäri. Kesti kotvasen, ennenkuin hän sai huivin solmun sidotuksi, hän oli huomattavasti kiihtynyt.
Sofia neiti tarkasteli hänen kiirettään pieni ivanhäive huulillaan. Juuri kun sisar hätäisesti oli vetämässä kumikenkiä jalkaansa, huomautti hän kuivasti: — Eikö ole turha, että sinä menet Väisäskälle? Voimmehan lähettää Rakelin.
— Ei, ei, minä kyllä menen. Agata neidin äänessä oli säikähdystä. Hän oli viimeinkin valmis ja sujahti ulos. Mutta ovelta hän äkkiä pyörähti ympäri. Hänen kasvoillaan oli hupaisan nolo ilme.
— Sofia, sanoi hän läheten sisarta, oletko kertonut tästä Johannalle?
— Kirjehän oli osoitettu hänelle. Hän antoi sen minulle, mutta ei sanonut mitään. Nyt hän on Rynénillä saippuata keittämässä.
— Arveletko hänen suostuvan? Sofian arvelu jäi lausumatta, sillä ovi aukeni ja pitkä, laiha, tummansinisiin puettu huivipäinen nainen astui sisään.