Emma helisteli avainta taskussaan. Tytöt katosivat arkihuoneen vieressä sijaitsevaan ruokasäiliöön Tyyran ivallisesti nauraessa.
Joju läksi varpaisillaan kulkemaan heidän jäljestään.
— Aiotko kuunnella? kysyi Tyyra. Elä viitsi, ei kannata. Minä voin sanoa sinulle, mistä he puhuvat. Ulla pyytää Emmaa kouluun mukaansa.
— Mokomakin salaisuus, nauroi Joju ja palasi mukavaan sohvannurkkaansa. — Lähteekö Emma kouluun? kysyi hän virnistellen, kun tytöt punaisina ja salaperäisinä palasivat.
— Kuinka sinä sen arvasit?
Tytöt olivat hämmästyneen näköisiä.
Samassa aukeni ovi ja Harjulan rouva astui sisään, läjä sukkia käsivarrellaan.
— Tässä on teille työtä, tytöt. Tyyra, pane sinäkin pois romaanisi ja tee jotain hyödyllistä.
— Minä en osaa parsia sukkia, sanoi Tyyra kohteliaasti, olisin kyllä mielelläni auttanut tätiä.
— Sepä omituista, eikö äitisi ole opettanut sinua parsimaan? Silloin on jo aika oppia. Et kai aio käyttää rikkinäisiä sukkia? Nyt kun isäsi on kuollut, ei teillä ole enää varoja tuhlata ja aina ostaa uutta. Saatte oppia säästäväisiksi, paikata ja parsia kuten muutkin ihmiset.