— Luulenpa, että Johanna aikoo lähteä. Hän ei kieltänyt jyrkästi.
— Agata poikkeaa varmasti Ottilia Karellin luo uutista kertomaan, mutisi Sofia neiti taapustaen katupeilin luo. — Kas niin, enkö arvannut. Sinne hän kääntyi heti ensimmäiseltä kadunnurkkaukselta. — Rakel, Rakel, tule tänne!
Pisamaiset tytön kasvot näyttäytyivät keittiön ovessa.
— Mitä sinä teet?
— Kuorin perunoita, ja puhettaan vahvistaakseen ojensi tyttö molemmat kätensä, — toisessa oli perunanpuolikas, toisen hän hätäisesti pisti taskuun. Pari mantelia tipahti lattialle.
— Kun olet sen tehnyt, voit käydä koulun puolelta noutamassa toisen luokan laskentovihot. Ja punaisen lyijykynän opettajapöydältä. Mutta älä kurkista päiväkirjaan kuten tapasi on.
— Menen heti, täti.
Sofia istui kiikkutuoliin. Lihavat kädet painuivat syliin.
— Rakel voi hyvin ohjata ensimmäisen luokan tyttöjä sisäluvussa, puheli hän puoliääneen, maisteri pitää huolen laskennosta ja historiasta ja Fransiska Pfeffer hoitaa loput. Sillä on kouluasia järjestetty. Ja pari päivää voivat lapset kyllä saada lupaa.