Vaava Lund oli näet jakanut koulun oppilaat kolmeen eri luokkaan: Huomattaviin, Keskinkertaisiin ja Mitättömiin. Huomattavia olivat tohtorin pitkä, hoikka Elsa, Helena West, postimestarin Ninni, jolla oli kaksi komeata veljeä, sekä muutamat muut arvohenkilöiden tyttäret. Heihin luettiin myös Hilma Raatikainen. Hän oli vain maakauppiaan tytär lähiseudulta, etevä ja lahjakas. Hänen puoleensa Vaava kääntyi, kun vaikea aine oli kirjoitettava tai maisteri Mennander oli antanut laskennossa erikoisen visaisia tehtäviä.
Keskinkertaisten luokkaan luettiin Sissi Järvinen, Manja Telegin, kelloseppä Hartosen Tehilla sekä Rakel. Ja näiden joukkoon arveli Vaava voivansa sijoittaa Ullankin. Sillä Mitättömiin ei häntä kuitenkaan opettajien sukulaisena voinut lukea.
Mitättömät olivat kilttejä, vaatimattomia tyttöjä, enimmäkseen pikkuporvarien ja työläisten lapsia. He ihailivat ja palvoivat Huomattavia ja tunsivat tarkoin asemansa koskaan pyrkimättä rajojen yli. Sitävastoin käytiin Huomattavien ja Keskinkertaisten välillä hiljaista taistelua. Joskus saattoi joku Keskinkertainen keikahuttaa itsensä Huomattavien luokkaan, jonne hänet hyväksyttiin jonkun erikoisen onnenpotkauksen johdosta.
Keskinkertaiset vastaanottivat Ullan mielihyvällä piiriinsä. Heidän johtajansa, Tehilla Hartonen, älykäs, pirteä tyttö, huomasi heti, että tulokas oli arvokas lisä heidän joukkoonsa.
Kun Ullan aine ensi kerran luettiin ääneen luokalla, ja opettaja siitä kiitellen huomautti, että Ulla Sandin aine oli paras, mitä koulussa pitkään aikaan oli kirjoitettu, pöyhistelivät Keskinkertaiset aivan kuin jokainen heistä itse olisi sen aineen kirjoittaja. Mutta Huomattavien leirissä syntyi levottomuutta. Ja Vaava Lund alkoi aprikoida, oliko hän mahdollisesti erehtynyt uuden oppilaan suhteen.
Tämän jälkeen Keskinkertaiset ylvästelivät uudella jäsenellään, ja Huomattavat vihjailivat Ullalle, että hän oikeastaan saattoi kohota heidän piiriinsä. Tohtorin Elsan äiti oli aikoinaan tuntenut Anna Schöringin, ja kun Agata täti pormestarinnan syntymäpäivillä oli laveasti selvitellyt veljensä perhesuhteet ja sukulaisuudet, huomautti pormestarinna tyttärelleen, että hän saattoi kutsua pikku Ulla Sandin joskus luokseen. Tyttö oli kiltin ja herttaisen näköinen.
Mutta Ullaa ei tämä kunnianosoitus musertanut, kuten olisi luullut. Vaava Lund ei hänestä ollut erikoisen mielenkiintoinen. Hänen hattunsa ja somat pukunsa olivat Ullalle ilmaa. Vaava itse oli hänen mielestään sievä nukke vain.
Rakel ihmetteli Ullan suhtautumista Vaavaan.
— Miksi sinä et pidä Vaavasta? uteli hän miltei kateellisesti.
— Hän on ikävä.