— Puoli viisi.
— Sitten hän voi olla täällä tunnin kuluttua.
Agata tädin suora nukkevartalo näyttäytyi ovessa. Hänellä oli kädet täynnä kukkia.
— Rakel, aseta nämä veteen Ullan pöydälle. Taikka malta, minä teen sen itse.
— Ovatko hänen vuodevaatteensa tuuletetut? kuului Sofia neidin ääni sisähuoneista.
— Ovat, sisar kulta, ne ovat jo vuoteessa valmiina. Mitä arvelet hänen sanovan uudesta peitteestä? Se on parasta kretonkia ja niin pehmyt ja lämmin.
Agata tädin soikeat kasvot hohtivat iloa ja suopeutta.
— Minä arvelen, sisar, sanoi Sofia painokkaasti, että tekisit viisaammin, jos menisit koulun puolelle katsomaan, onko siellä kaikki järjestyksessä. Sinä hääräilet aivan liiaksi Ullan tähden. Lapsia on kohdeltava tasaisesti ja hemmoittelematta, ei kaikenmoisilla kukkastervehdyksillä ja muilla hassutuksilla.
— Mutta, rakas Sofia, hän tulee tänään kesälomaltaan. Tottakai vastaanotamme hänet ilolla, niin että hän tuntee olevansa tervetullut kotiimme. Olen niin ikävöinyt häntä.
— Kas niin, älä nyt käy hentomieliseksi. Ja kuten sanottu: mene kouluun katsomaan, onko Marttiska pessyt lattiat. Ja ikkunat voit jo sulkea. Kadulta tulee pölyä sisään.