Lauri ratkesi itkuun.
— En minä tahdo istua jalkapuussa. Minna, huusi hän vanhimmalle sisarelle, joka astui huoneeseen. Lotti ja Kaarlo kiusaavat minua. En minä tahdo istua jalkapuussa kirkon porstuassa, huh huu.
— Ei saa kiusata pikku Lauria, torui Minna. Se on pelkkää pötyä, tuo jalkapuujuttu.
— Eipäs, intti Kaarlo. Malakias kertoi, että hänen isänsä istui kirkonporstuassa jalkapuussa, kun hän ei tahtonut oppia lukemaan. Ja kaikki, jotka kulkivat kirkkoon hänen ohitsensa, ilkkuivat häntä.
— Se on Malakiaksen juttuja. Mene ottamaan aapisesi, Lauri, niin kuulustamme tunnetko kirjaimet.
Lauri lähti laahustavin askelin. Aapinen oli hänen katkerin vihamiehensä.
Lastenkamarissa istuivat Ulla ja Mark pelaamassa tammipeliä.
— Ulla, sanoi Minna kurkistaen sisään ovesta, ota Lauri ja hänen aapisensa huostaasi. Ja Mark, miten on saksanlukusi laita?
— Rakas Minna, on niin kauhean kuivaa lukea, vastasi Mark suutaan muikistaen.
— Tiedäthän, että isäsi tahtoo sinun edistyvän. Ajattelepas, hän tulee tänne parin päivän kuluttua ja on kovin pahoillaan, kun et ole oppinut saksaa.