Katua pitkin astui tällä hetkellä onnettomuuden näyttämöä kohti pieni, omituisen näköinen mies. Hänen toinen olkapäänsä oli koko joukon toista ylempänä, silmät olivat suuret ja lapselliset, harmahtava parta suippo, hyvin hoidettu. Puku oli saumoista kulunut, mutta siisti ja huolellisesti harjattu, paikatut kengät kirkkaiksi kiilloitetut, vaaleanharmaa huopahattu oli virttynyt, ja lepäsi hiukan keikarimaisesti isäntänsä tuuheilla, harmahtavilla suortuvilla.
Tämä henkilö oli kunnianarvoisa maisteri Mennander, jolle joku pilkkakirves oli antanut nimen Tikka, koska hän alituisesti käytti harmaita liivejä ja puhuessaan nopealla liikkeellä taivutti päätään eteenpäin kuten tikka hakatessaan puuta. Maisteri Mennander opetti kaupungin poikakoulussa maantietoa. Hänet tunnettiin suopeaksi, hyväntahtoiseksi mieheksi, jonka oli mahdoton pitää kuria luokalla. Sandin koulussa hän koetti antaa tytöille jonkinlaista käsitystä historiasta ja laskuopista. Hän oli aina hiukan hämillään astuessaan opettajapöydän luo, tyttöjen heiluvat palmikot, pidätetty tirskunta ja veitikkamaiset silmät panivat hänen vanhanpojan kärsivällisyytensä kovalle koetukselle.
Nähdessään koulun arvoisan johtajattaren istuvan hajasäärin katukäytävällä toisten hämmentyneinä hyöriessä hänen ympärillään kiirehti hyväluontoinen maisteri askeleitaan.
— Voi, hyvä neiti Sand, mitä on tapahtunut? huusi hän hengästyneenä. Joku onnettomuus, arvaan minä.
— No, en kai minä lystin vuoksi istu tässä, puuskahti Sofia täti. Maisteri on hyvä vain ja jatkaa matkaansa. Minä nousen, jahka pääsen.
— Ei millään muotoa, sanoi maisteri. Jättäisinkö teidät pulaan? — Hän kohotti äkkiä käden povitaskulleen ja samassa levisi lohduttava hymy hänen huulilleen. — Ei hätää mitään. Minullahan on tässä homeopatiani mukanani. Rauhoittukaa, neiti Sand.
Hän otti taskustaan salaperäisen näköisen laatikon ja asetti sen katukäytävälle, sitten hän kopeloi esille pienen pikarin ja kaatoi siihen laatikossa olevasta pullosta muutamia pisaroita.
— Ja nyt, neiti Sand, juokaa, tämä parantaa ehdottomasti: "Similia similibus".
Sofia täti otti epäröiden vastaan pikarin ja katseli neuvotonna maisteriin.
— Mitä te sanoitte sen olevan? Homettako?