Teleginin kauppa oli kaupungin vanhimpia. Maalaiset tulivat sinne mielellään, kauppias oli tosin venäläinen, mutta se oli yhdentekevää, hän oli ystävällinen ja avulias kaikille, vanha, hurskas ukko, joka ei tehnyt kohtuuttomasti vääryyttä kaupoissa.
Likaisessa pimeässä puodissa sillitynnörien ja jauhosäkkien keskellä jutteli Manjan vanhin veli, lihava, muhoileva Ivan talonpoikien kanssa vuodentulosta. Lihavuutensa vuoksi hänet yleisesti tunnettiin Ihra-Ivanan nimellä, hän oli sävyisä ja herkkäuskoinen kuin lapsi, mutta silti ovela kauppamies. Leppeästi hymyillen hän kääntyi Ullan puoleen.
— Silliäkö saisi olla vaiko rusinoita?
Mutta Ulla ei kuullut kysymystä. Hänen huomionsa oli tykkänään kiintynyt suureen, suunnattomaan kissaan, joka oli myymäläpöydällä. Se lojui siinä arvokkaana ja majesteetillisena kuin Dalai Lama. Niin mahtavaa kissaa ei Ulla vielä eläissään ollut nähnyt. Se oli kuin joku lumotun linnan noitakissa suurine vihreine silmineen, jotka ummessakin tuntuivat seuraavan ostajan pienintäkin liikettä.
— Mistä se on tullut noin suureksi ja lihavaksi? kysyi Ulla Manjalta. Hän hiljensi ääntään kunnioittavasti.
— Syö rottia jauhomakasiinissa. Se on viisas kissa, ei kukaan uskalla varastaa meiltä, ei rusinanpuolikastakaan, se huomaa kaikki, selitti Manja.
Vanha valkohapsinen kauppias, Manjan isä, joka tuon tuostakin risti silmiään nurkkaan asetetun jumalankuvan edessä, oli vähintään yhtä kunnianarvoisan näköinen kuin lihava kissa. Manja loi häneen aran katseen ja meni sitten Ihra-Iivanan luo pyytämään karamelleja.
Tytöt saivat tötteröllisen kumpikin ja poistuivat puodista. Ulla niiasi syvään, kissallekin, ja tunsi helpotusta ollessaan taas tummenevan syystaivaan alla.
Maisteri Mennander asui pienessä keltamullalla sivellyssä talossa. Pihalla kasvoi punaterttuisia pihlajia ja tuuheita vanhoja haapoja. Manja saattoi Ullan portaille. — Tuossa Tikka asuu, hän on vuokrannut huoneen kuparisepältä. Mutta varo portaita, ne ovat lahot.
Ulla koputti arasti pari kertaa. Ovi aukeni ja Tikan ystävälliset kasvot kurkistivat puolipimeään eteiseen. — —