Kotona, valkoisessa talossa, olivat tädit jo tunnin ajan istuneet käsitöineen lampun valossa.
— Ulla viipyy, huomautti Sofia täti.
— Ehkä hän ei ole löytänyt maisterin asuntoa, puolusteli Agata täti.
Mutta nyt kuului nopeita askeleita portaissa, ja Ulla astui sisään säteilevän punaposkisena.
— Voi, voi sentään, siellä on kauhean hauskaa ja — — —
— Ulla, sanoi Sofia täti kärsimättömästi, joko taaskin hyökkäät sisään päällysvaatteinesi? Riisuudu ensin eteisessä ja sano sitten vasta sanottavasi.
Ulla livahti nolona takaisin eteiseen, riisui nopeasti päällystakin ja hatun yltään ja jatkoi sitten juttuaan.
— Tikka lähetti
— Tikka? — — —
— Niin Tikka tai oikeastaan maisteri Mennander lähetti terveisiä, ja voi-voi, kuinka siellä oli hauskaa! Seinät olivat täpötäynnä hyllyjä ja hyllyillä oli kirjoja, ja Tik-maisteri Mennander soitti pianoa. Hänellä on piano ja tauluja seinällä, sellaisia vanhoja, hienoja vaskipiirroksia, jollaisia Kaunialassakin on.