— Sellaiseen hän rahansa tuhlaa, virkkoi Johanna täti yrmeästi. Ja kärsii puutetta mitä tarpeellisimpaan tulee.
— Me keitimme yhdessä kahvia, kertoi Ulla ja joimme sitä korvattomasta kupista, ja sokeriastiassa oli vain neljä sokeripalaa, kaksi kumpaisellekin, sanoi Tik-maisteri Mennander, mutta minä en ottanut kuin yhden. Ja kahvikorput olivat vähän homeisia ja kerma sinistä — — —
— Miesparka, huokasi Agata täti.
— Toimititko asiasi? kysyi Sofia täti.
— Tietysti. Hän kiitti kutsusta ja lupasi tulla. Mutta sitten hän kävi hyvin huolestuneen näköiseksi ja kysyi, luulenko minä, että räätäli ennättää paikata huomiseen hänen takkinsa. Hän oli saanut reiän hihaansa, kun auttoi kuparisepän vaimoa ikkunaverhojen kiinnittämisessä.
— Mies parka, huokaili Agata täti taaskin. Hän auttaa kaikkia ja on itse kyllä avun tarpeessa.
— Sitten minä heitin hyvästi, ja hän saattoi minua ulos asti, sillä oli pimeä ja portaat ovat lahot. "Vie terveisiä herttaisille tädeillesi", sanoi hän.
— Sanoiko hän todellakin niin? "Herttaisille tädeillesi." Kukapa olisi sitä luullut tuosta vanhasta huuhkajasta, virkkoi Agata täti.
— Agata, varoitti Sofia, lapset ovat huoneessa.
— Ja hän lainasi minulle kirjan.