— Kirjan! puhkesi nyt Johannakin puhumaan. Näytäpäs minulle.
Ulla ojensi epäröiden kirjan tädille. Rakel loi häneen kiukkuisen katseen.
"Schönberg-Cotta perheen aikakirjat", luki Johanna täti. Hän selaili kirjaa. — Mutta tämähän on romaani. Vie heti kirja takaisin sinne, mistä sen olet tuonutkin. Meidän talossa ei lueta romaaneja.
— Maisteri sanoi, että se on hyvin hauska ja kaunis kirja, änkkäsi Ulla.
— Lue Raamattua ja rukouskirjaa, siinä on sinulle kyllin lukemista.
— Ja läksyjäsi, säesti Agata täti.
— Minua kummastuttaa suuresti, että maisteri Mennander antaa oppilailleen romaaneja. Se on käsittämätöntä kevytmielisyyttä, toruskeli Sofia täti. Minä takavarikoin kirjan, hän vieköön sen huomenna itse takaisin.
Ullan silmät liekehtivät.
— Se on hyödyllinen kirja, sanoi maisteri, siinä kerrotaan Martti Lutherista ja uskonpuhdistuksesta ja luostareista ja kaikenlaisesta muusta. Eikä maisteri ole kevytmielinen. Tädit ovat vain niin kauhean ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia.
Sofia viittasi ovelle.