Mitä hänen siis oli tehtävä?
"En voi luvata, että luopuisin tutkimuksistani…" lausui hän hitaasti.
Toinen hymyili.
"Sitä me emme tahdokaan. Te ette vaan saa niistä puhua, ymmärrättehän!"
"En voi luvata edes sitäkään. Ainoastaan niin kauan kuin minulla ei ole täysin selviä todistuksia, tarkoitan sellaisia, joita jok'ikinen lapsikin ymmärtää, tulen olemaan vaiti. Jo oman mielenkiintonikin takia. Mutta sitten…"
"No me voimme kyllä odottaa sen ajan. Olen vakuutettu siitä, ettette niitä tule saamaankaan."
Gustajo nousi ja kiinnitti huolellisesti autinon jalkoihinsa. Sitten hyvästeli hän sangen ystävällisesti. Sinervässä valossa teki hän kuitenkin punakoine poskineen ja pöhöttyneine otsineen synkän ja salakavalan vaikutuksen.
Hän näytti haluavan sanoa vielä jotain, viitata vielä kerran Haaveksijain Taloon, mutta kun hän syrjäsilmäyksellä havaitsi oppineen miettivän katseen, hän vaikeni.
Uhkaus oli vaikuttanut jo tarpeeksi.
Salaisen Viraston väkivaltapolitiikka oli saavuttanut jälleen voiton… vieläpä tällä kerralla oikeutuksen varjolla. Tuo vanha sekapää tulisi kyllä vaikenemaan!