Miksei kukaan tehnyt sitä… miksei edes Marian?
Viimein saapui Alfred kuitenkin laboratorioon.
Jo ulkopuolella kuuli hän Henrikin voimakkaan, kiireisen äänen. Hän antoi juuri määräyksiä Heliokselle. Ja hänen äänessään oli nyt jotain, mikä ihmetytti Alfredia.
Nopeasti astui hän sisään.
Ovella tuli häntä vastaan Helios harteillaan kokonainen kuorma mustia lasilippaita.
"Mene siis alempaa kiertorataa!" huusi Henrik vielä hänelle jälkeen… "Ja kiiruhda niin paljon kuin voit jokainen minuutti on kallis. Tehtaan johtaja tietää kaiken. Ilmoittaudu vain hänelle!"
"Tulee tapahtumaan, mestari!" huudahti poika, joka jo oli ehtinyt hissin kynnykselle.
Alfred tapasi opettajansa, keskellä laboratoriota kasvoillaan ihmisen rauhallinen ilme, joka on saanut ratkaistuksi onnellisesti jotain tärkeätä ja nyt hetkeksi hengähtänyt ennenkuin käy taas työhön käsiksi.
"Teillä on jotain hyvää ilmoitettavana, minä näen sen teistä!" tervehti
Alfred oppinutta.
Tämä katsoi ystävällisesti.