Alfred tarkasti häntä syrjästä.
Nyt hän ei tuntenut mitään kateutta, kuten monasti ennemmin. Hän oli niin kiitollinen vanhukselle tästä hyvästä, vakuuttavasta toivosta.
Aine ei kuolisikaan…
Eihän hän ollut milloinkaan uskonutkaan saavansa häntä omakseen… mutta pääasia oli, että hän kuitenkin saisi elää…
Sitten hän taas palasi käsilläolevaan työhönsä.
"Sanokaahan, mestari", lausui hän hetken mietittyään, "oletteko ajatellut sitä, kuka nitromonaadit maahan laittaa? Siinähän täytyy olla asiantuntijoita!"
"Tietysti, luonnollisestikin… se on suuri työ! Lasken neljän viikon aikana tarvittavan useita satoja arachnioita yksistään A 15:ttä varten… Olet oikeassa, en ole tosiaankaan sitä vielä ajatellut!"
"Mitenkähän olisi, jos meidän talonpoikamme — tarkoitan maja-asukkaita, jotka pakolla on tänne tuotu? Hehän kuitenkin ymmärtävät maanviljelystä!"
Henrik keskeytti hetkeksi työnsä, joka koski erästä rokonistutusmenetelmää. Neula vielä kädessään astui hän aivan Alfredin viereen.
"Sinäpä keksit erinomaisen aatteen. Sen me toteutamme. Ja sinä voit hyvin johtaa tätä toimenpidettä, koska taidat vanhaa saksaa! Tosiaankin, sepä mainiota!"