Alfred punastui ilosta.
Hän ymmärsi, että hän nyt voisi yhdellä iskulla tulla huomatuksi mieheksi A 15:ssä. Hänen kunnianhimonsa astemittari kohosi korkeuksiin. Jos se ei nyt vaan olisi ollut naurettavan tunteellista, olisi hän mielellään syleillyt mestariansa!
"Ehkä olisi parasta mennä heidän puheilleen heti. Tiedän jo omasta kokemuksestani, että nämä ihmiset ovat hyväntahtoisia ja halukkaitakin sellaiseen… vaikka heitä onkin vaikea heti ymmärtää", lausui hän.
"Niin, tietenkin. Tänään kyllä on se jo liian myöhäistä. Sitäpaitsi tarvitsen sinua tänään näissä alkuvalmistuksissa, sillä minun varastoni eivät riitä pitkällekään. Mutta huomenna… huomenna heti aamupäivällä voit mennä heidän luokseen! Mutta yksi asia: teet ystävällisesti, jos et tuo heistä ketään tänne…"
"Mutta miksei, mestari? Ettehän te muutoin ole ollut mikään maja-asukkaiden vihaaja!" nauroi Alfred.
"No, se on hieman kehno juttu. Minun nitromonaadini — ensimäiset idut toin Vihreäjärven rannalta — eivät tahtoneet ensin oikein menestyä. Kristallihyytelöä, rasvakuituja, selluloosakolloidia… mutta ei sitä, mitä odotin. Silloin sattui käsiini hyvin vanha kirja ja sen kummallisien, taikauskoisten reseptien joukosta sain viittauksen, että jo v. 1920 tehtiin bakteerien parhaat tyyssijat luuliimasta… Hyvä, se valaisi asiaa — mistä saisin luuliimaa? A 15:ssä ei ole yhtään eläimiä!… Vihdoin käännyin maja-asukkaiden puoleen. Panin liikkeelle parhaimman kielitaitoni ja eräältä vanhukselta onnistuinkin houkutteluilla saamaan hänen eläimensä, n.k. koiran… haluaisin käyttää sitä vahtina, sanoin… Luonnollisesti sokaisi häntä suuri maksu eläimen lainaamisesta. Nyt hän varmaankin ikävissään odottaa eläintä takaisin, mutta minun täytyi se tietenkin ikuisesti nukuttaa… — Siitä muuten sain ensiksi idean keinotekoisen munanvalkuaisaineen valmistukseen! Nyt näet, kuinka clostridiumini ovat kehittyneet! — Vanha juttu; neljätuhatta vuotta sitten kähvelsi alkuihminen hautuumailta ruumiita tehdäkseen ensimäiset anatoomiset kokeensa tiede vaatii aina uhrinsa!"
Hän nauroi tyytyväisesti kuin lapsi.
"No niin, minä varon tietysti puhumasta siitä sanaakaan, kun huomenna etsin onneani", vastasi Alfred.
"Tee se, poikani. Ja jos nyt tahdot hankkia tarpeelliset levyt, saamme häiritsemättä koko yön sterilisoida, istuttaa ja valmistaa aineen lopullisesti."
"Mielelläni!" Alfred pesi kätensä huolellisesti ja heitti yltään työviitan.