Suojaksi aurinkoa vastaan oli asetettu muutamia liinoja. Niiden ohella oli ikkunan vierillä kasveja huolellisesti kastelluissa ruukuissa. Muutamiin ruukkuihin oli istutettu viljakasveja, joitten tähkät olivat vaaleankeltaiset, läpikuultavat. Muutamissa oli vihanneksia… puolikypsiä kaalinpäitä… tummanpunaisia papuja… salaattia… soppajuuria… mutta kaikki surkastunutta, harmaan pölyn peittämää… kuin hivutustaudin heikentämää. Alfred kumartui katsomaan pihannurkkaan, josta kuului outoa eläimenääntä.
Kapeassa varjossa lojui kolme ruskettunutta poikaa jonkinlaisella vuoteella leikkien pienen pörröisen koiran kanssa, joka väliin aina päästi vinkuvan haukun, kun kanat uskalsivat sitä lähestyä.
"Herran sopii puhua!"
Vaivoin sai Alfred kootuksi voimansa. Eilisestä alkaen oli hän niin herpaannuksissa, että hän tunsi silmissäänkin jotain sumua. Hän olisi mielellään jo tänä aamuna luopunut Henrikin hänelle antamasta tehtävästä, mutta hän oli kuitenkin tottunut aina tottelemaan opettajansa toivomuksia. Nyt oli hänestä kuitenkin taas kaikki sanomattoman yhdentekevää… hän ei voinut enää miltei kiintyä ajattelemaan tulevaisuutta.
"Herra ajattelee, että olot pahenevat, ellei maita kaupungin ympärillä saada lannoitetuiksi… tai miten se kuuluu…!"
Alfred nyökkäsi, kykenemättä vieläkään lähemmin selittämään pyyntöään.
Voimattomin käsin pyyhki hän uudelleen hikeä otsaltaan.
"Voinhan katsoa, mitä pystyn tekemään" jatkoi mies. "Mitä tulee talonpoikiimme, he eivät mielellään puhu herroille… Eikä se ole ihmekään! Meidät on houkuteltu tänne kuollaksemme täällä koti-ikävään… ja miksikä?… Mutta herrakaan ei voi sille mitään…"
Alfred nyökkäsi jälleen tuskin tietäen, mitä toinen puhui.
"Herran täytyy puhua meidän puolestamme, että meikäläiset pääsisivät täältä pois… sitte kyllä voisimme mekin tehdä jonkun palveluksen…" Näin sanoen hän lopetti, tehden hieman ylimielisen liikkeen.
Alfred vastasi parilla epämääräisellä sanalla. Hänen mieleensä juolahti kyllä kysyä sitä vanhaa naista, jonka kanssa hän oli käynyt Ainen luona. Mutta hän ei jaksanut puhua mitään, sillä harvat sanat olivat jo tähänkin asti vaatineet kovaa ponnistusta.