Vain pois… kotiin… mihin tahansa, missä saisi hetkeksi päänsä viileään varjoon!
Kotimatkalla havaitsi hän kansalaisten kiihtymyksen yltyneen. Mutta hän ei välittänyt siitä… jokainen uusi vaikutelma tuotti hänelle mahdotonta tuskaa.
Hän ei ohjannut heti laboratorioon, vaan suureen, oman säätyluokkansa ravintolaan, joka tänään jo tähän aikaan aivan vilisi ihmisiä, vaikka se tavallisesti täyttyi vasta iltaisin.
Hän heittäytyi hetkeksi tyynyille ja sulki silmänsä. Vasta hetken kuluttua kävi hän käsiksi ruokaan ja suureen lasilliseen alkonia, jotka ilmestyivät hänen eteensä sivuseinämästä nappia painamalla.
Juodessaan suurin kulauksin alkoniansa, jolla oli aikaisemmin käytetyn alkoholin kiihoittava vaikutus, mutta ei juovuttava — kantautui hänen korviinsa voimakas, kiihtynyt ääni.
Hän ihmetteli itsekseen, että tässä ylhäisten ravintolassa, jossa muutoin vain kuiskaamalla puhuttiin, tohti joku olla niin äänekkäänä. Mutta samassa tuntui hänestä kuin tämä outo, tuskallinen ääni olisi soinut hänen korvissaan jo kauvan… hän ei vaan ollut pannut siihen huomiota.
Suuri annos alkonia alkoi jo vaikuttaa häneen. Mutta nyt hän kuunteli jo tarkkaavaisena: "… luonnollisesti, osaanko sitä sanoakaan… Se on kuitenkin viimeisin tieto: kertakaikkiaan ei enää mitään… kaikki hävinnyt… sulanut… syöksynyt johonkin… Joka tapauksessa F 24 ei ole enää olemassa…"
Alfred hypähti ylös. Huumaus, joka oli verhonnut häntä kuin raskas vaate, katosi tykkänään. Mitä se merkitsi… eikö F 24 ollut enää olemassa?
Hän kurkotti päänsä joukosta ja näki erään porvarin, joka nousi suoraan pöydälle tiheään sulloutuneen ihmisjoukon keskellä, joka surisi hämmästelevistä äänistä.
Miehen ääni kuului yli muiden hänen kertoessaan: "Minä tiedän sen aivan tarkkaan… saanhan minä kaikki kulttuuritiedonannot muista kaupungeista, minulla on asunnossani kaukoradiolennätin… Tässä on radiolennätinsanoma, joka tuo suuren kulttuuripostin G 12:sta… G 12 on F 24:n lähin naapurikaupunki.