"Jatkakaa, lukekaa!" huudettiin väkijoukosta.

"Pian, pian!"

Mies veti esiin viittansa laskoksesta läpinäkyvän, tummansinisen lasitaulun. Muuan ravintolavirkailija ojensi hänelle keltavaloisen lampun. Sen valaistessa syntyi taululle ohuita rihmamaisia viivoja ja pisteitä.

Kuuntelijat tulivat jo kärsimättömiksi.

Vihdoin aloitti hän:

"… Silminnäkijät ovat kertoneet meille maailmankaupunki F 24:n tuhoutumisesta. Senjälkeen kuin miltei kuusi tuntia seisauksissa olleet sähkökoneet äkkiä taas olivat alkaneet toimia, oli sähkökemian asiantuntijain neuvosta ilmiötä kohti johdettu noin 12 miljoonan voltin sulkusähkövirtoja. Ne synnyttivät suunnattoman suuren, kauhean ukonilman lukemattomine salamoineen ja taukoamattomine jyrinöineen. Kymmenen minuutin kuluttua nousi ilmiön yläpuolelle jättiläissuuri musta pilvi. Salamat moninkertaistuivat, ukkonen paisui kaameaksi paukkeeksi, ja sen jyrinästä sortui useita rakenteilla olevia taloja kaupungin eteläosassa. Siitä huolimatta johdettiin virtoja edelleen luullen niiden estävän ilmiötä levenemästä. Samanaikaisesti syttyi taivaalle suuria, kirkasvärisiä revontulia, pilviseinä alkoi tiheytyä ja muuttua alempana punertavaksi. Nyt sulettiin virrat. Noin puolen tunnin aikana muuttui seinä valkeaksi hehkuksi. Mutta äkkiä irrottautui se maasta kuin pyörremyrsky ja ryntäsi kaupunkiin. Pieni osa asukkaista pääsi pakenemaan pohjoiseen, mutta useimmat jäivät taloihin, jotka tuota pikaa hautautuivat liekkeihin. F 24 palaa vielä osittain, ja ennenkuulumattoman kuumuuden vuoksi on mahdotonta lähestyä sitä. Teleskoopeilla nähdään tummia kerrostumia, jotka peittävät kaupungin jäännökset. Kerrostumia luullaan tuhkaksi, toiset taas pitävät niitä rautakuonana. Muuten on koko kaupunki täynnä tuota ilmiötä, jota kuuluisa fysiikko Georges 48693 nimittää 'tulisieluiksi' pitäen näitä elävinä olentoina…"

Lukija vaikeni.

Seurasi muutaman minuutin kauhunhiljaisuus, kunnes kuuntelijain joukosta taas nousi voimakas äänten sorina.

Alfred palasi paikalleen. Hän puristi käsillä läähättävää rintaansa, jossa henki uhkasi salpautua.

Hän nousi… seisoi hetken miltei tiedottomana… tarttui autinoonsa ja kiiti pois.