Sinipunainen tähti, joka heti kiiruhti takaisin taivaan mustasta portista.
Jälleen pimeys…
Kansa katseli henkeä pidätellen. Mutta sydämet löivät silti kuin moukarit.
Kaksi pilveä, jotka laskeutuivat alas miltei aivan torin kohdalle, alkoi nyt hitaasti valoittua. Oli kuin kuutamo, jota alemmat sumukerrokset olisivat himmentäneet. Nyt muuttui niiden väri reunoilla vaaleanpunaiseksi. Se näytti heijastelevan heikkoja liekkejä…
Kauvan aikaa pysyi tämä reunaväri paikoillaan muuttuen sitten tummemmaksi, lopulta kuparinhohteiseksi ja jääden taas sellaisena loistamaan.
Musta ihmismeri seisoi kauhuissaan, jännittyneenä paikoillaan, aivan hiljaa. Äänettömyyden katkaisi joku epäilevä ääni:
"… Revontulia…"
Vain tämä yksi sana… kuolemanennustus…
Kukaan ei vastannut.
He kaikki olivat sen tienneet.