Koko halli heilui ja vapisi lukuisten autinojen alla. Rautainen torni huojui kuin keväinen heinä.
Hissit suljettiin uudestaan.
Kadulta kaikui alasjääneiden huuto… hirveä kirkuna!
He uhkasivat sytyttää tornin… hävittämisraivossaan kamppailivat he nyt sen juurellakin. Vihanpurkaukset kaikuivat siellä, kun ilmalaivoja saapui taas ylös ja pääskysten tavoin kierteli tornin ympäri ennenkuin asettui paikoilleen.
Kansaa ryntäsi taas portaille… 50… 100… 500 ihmistä kiipesi käsittämättömin voimin, käsittämättömän taitavasti teräsrappusia ylös.
Siellä täällä irtosi tottumaton käsi ja ruumis putosi kuin kivimöhkäle alas syvyyteen.
Kukaan ei siitä välittänyt.
Kiipeilevien jälessä seurasi taas toisia.
Mutta kun tornin huojunta alkoi käydä yhä uhkaavammaksi, tuli ylhäällä odottaville kauhea hätä.
He huusivat alas, että oli käännyttävä takaisin… heti!