Mutta nämä eivät totelleet, eivät edes kuulleet, vaan kiipesivät porras portaalta, kasvot kalpeina, huulet verelle purtuina, tai jos kuulivatkin, eivät uskaltaneet enää kääntyä takaisin huimaavasta korkeudesta.
Irtautuminen merkitsi alas syöksymistä.
He yrittivät siis vain edelleen.
Ylhäällä riehuva joukko repäisi hallin seiniltä irti valtavia tukipylväitä. Parinkymmenin miehin laahasivat he ne parvekkeen reunalle, pyörittivät kaiteitten ylle ja laskivat putoamaan alas.
Ne eivät kuitenkaan juuri koskettaneetkaan kiipeäviin. Sensijaan musersivat nämä rautaiset, hirmuisen raskaat palkit alleen kymmenittäin ihmisiä alhaalla, sananmukaisesti vertavuotavaksi velliksi litistäen.
Ylhäällä huudettiin…
Alhaalla huudettiin…
Hissit avattiin…
Ihmisrynnäkkö hävitti heti kaksi niistä käyttökelvottomiksi. Muut jäivät eheämmäksi.
Mielettömiksi tulleet syöksähtivät jo samassa jokaiseen hissihyttiin kuin muurahaiset, jotka rientävät täyttämään kuningattarensa käskyä.