Jälleen heilahti ja huojahteli koko rakennus.
Äkkiä taipui torni huomattavasti toiselle sivulle.
Hallin alusta alkoi vajota… Sielläolijat juoksivat vimmatusti toiselle puolelle…
Kuului kaameata huutoa… puristukseen jääneiden mieletöntä, eläimellistä karjuntaa…
Alusta vajosi ja vajosi.
Eräällä puolittain lastatun ilmalaivan ohjaajalla oli malttia, irroittaakseen koneensa.
Hänen takanaan heilui hurjasti… vajosi… Rautaa ja lasia vyöryvä horna jyrisi ukkosena alas syvyyttä kohti.
Kannatinpylväät taipuivat kuin ohuet langat… murtuivat ja taittuivat… kierretangot, jotka taitavasti oli kierretty toistensa ympäri, eivät myöskään voineet kestää ylhäältä murtavaa painoa.
Torni luhistui kokoon, ja röykkiön yläpuolelle syöksyi säihkyvä pilvi metallia, murskautuneita, käsivarrenpaksuisia kimpaleita.
Heikosti kuin lintujen viserrys kuului yksinäisiä huutoja ympärillä liitelevistä ilmalaivoista, jotka avuttomina etsivät laskeutumispaikkaa.