Tuhosta… mahtavan maailmankaupungin A 15:n tuhosta…
Ja hän oli tahtonut… pelastaa… hänet….
Tuska sydämessä yltyi. Hän ei rohjennut enää mennä Leilan luo… eikä rohjennut palata kotiinsakaan, tuohon suureen yksinäiseen taloon, jossa hän niin kauvan oli maannut sairaana, yksinäisyydessä.
Ei, hän ei voinut nyt olla yksin!…
Kunpa Marian nyt olisi hänen luonaan… hän, joka oli niin kylmä ja viisas!
Marian… Marian…
Hän tahtoi Marianin luokse, jonka puolisoksi hänen piti tulla jo viikon kuluttua. Marian voisi… hänen täytyisi auttaa häntä hädänhetkellä!
Hän ei ajatellut enempää, vaan ohjasi koneensa leveälle kiertokadulle, jonka varrella Marianin laboratorio sijaitsi. Siellä hänet varmimmin tapaisi!
Muutamia ihmisiä kohtasi hän vielä matkallaan, muuten oli kaupunki aivan hiljainen… pelottavan hiljainen…
Keskipäivän kuumuus oli luonut talojen seinätkin hiottavaan kosteuteen.
Synkkänä lepäsi taivas vihamielisenä… auringottomana…