"Me tiedämme sen!"…
"Jos te tahdotte, tullaan kaupunki säästämään!"
"… säästämään…" vastasi kaiku kalpeilta huulilta.
"Hengen voima on vahvempi kuin me aavistamme, vahvempi kuin koko maailman voima…
"Se on vahvempi…"
Ylös ojennetut kädet tuskin vavahtivatkaan. Sade virtasi vienona heidän ylitseen kastaen posket, olkapäät, koko vaatetuksen.
He seisoivat kuin paleltuneet, silmät kiinni, huulet yhteenpuristettuina. Heistä hohti yli-inhimillisen tahdonponnistuksen hurmio.
"Kaupunki jää elämään!" julisti vihdoin mies.
Huokauksia… autuaiksi kirkastuneita katseita… käsivarret vaipuivat raskaasti alas kuin kivet, vahankalpeat sormet vääntyivät kuin tuskasta. Sitten lähtivät he taas, hiipien toinen toistensa vieressä, kasvot loistaen ja ylös kohotettuina.
He peittyivät sateeseen kuin valoisaan pilveen, he jotka uskoivat, että he salaista tahtoaan ponnistamalla voisivat estää tai muuttaa tapahtumain kulun.