Hän mietti vähän. Nyt täytyy toimia nopeasti, päättäväisesti. Tutkimus voisi kyllä olla hänen viimeisensä, mutta ellei se voisikaan pelastaa enää nykyisyyttä, niin ehkä kuitenkin tulevaisuuden!
Hän lähti valoa hohtavaa höyrypilveä kohti…
Pian alkoikin tuntua kuumuutta ilmassa.
Hiki pusertui hänen otsaltaan. Hän hengitti jo raskaasti.
Kaiken varalta oli hän ottanut laboratoriosta mukaansa pienen ilmapainepumpun, jossa oli sulaa hiilihappoa. Hän irroitti kojeen, joka oli kiinni autinossa erikoisessa kiinnityslaitteessa. Sitten astui hän pois koneestaan. Lyhyin, varovaisin askelin lähestyi hän valkoista pilveä.
Heikko tuuli leyhytti savua toiselle puolelle, joten hänen onnistui päästä lähemmäksi kuin oli toivonutkaan.
Silloin… valkea höyry tihentyi… punertui… näytti syöksevän maanalaisia lieskoja…
Henrik kohotti pumpun, suuntasi sen keskelle yhä kasvavaa lieskaa ja painoi.
Sähisten kuin eläin painui höyrypilvi kaivannon syvyyteen. Muutaman kerran nousi vielä usvannäköistä, mutta senkin painoi sade maahan.
Samassa hetkessä katosi myöskin kuumuus.