Räsähtäen, paukahtaen murtui hehkuva seinä. Säröt singahtivat rätisten ylös.
Ilmanvedon tunkeutuessa säiliöön leimahti vangittu tulisielu kipinäsateena ylös särkyneestä säiliöstä.
Kerralla täytti koko huoneen ruusunpunainen valo. Lasit särkyivät ja helähtivät alas. Kaikkialle tunkeutuivat liekit.
Harppauksella sysäsi Henrik Gustajon syrjään… sitten toisen… taas toisen…
Jostain hehkuvan lieskan keskeltä syöksi häntä vastaan olento.
"Se olen minä, Alfred!…" kuului läähättävä ääni.
Silmät sokaistuna tarttui hän pehmeään lihaan, laahasi sitä pois…
Sitten vaipui hän lattiaan… se tuntui liikkuvan… vierivän jonnekin…
Vihdoin pääsi hän taas pystyyn.
Nyt vasta tuli vanhus tajuihinsa. Hän silmäsi sekavasti ympärilleen.