Heidän täytyi jättää autinonsa.
Alhaalta hohti valoa. Mutta koneet seisoivat. Täälläkään ei kuulunut mitään ääniä, ei mitään elollista.
Jos arachniokin oli poissa… tai vahingoittunut… mitä sitten?
Heidän takanaan heilui jotain punaista ja kirkasta, kuin jättiläissuuri lintu, joka lensi ylös ja taas laskeutui. Kuumuus tunki virtana heidän keuhkoihinsa.
Mustan rautatangoston ympärillä, joka oli monesta kohtaa sulanut, tippuen alas metalliseksi lammikoksi, kiemurteli ja leikki tulisieluja… kuin lapsellisia, huolettomia olentoja.
Niin pian kuin vain pääsivät kiirehtivät nuo kolme eteenpäin.
Suojamuurit sulkivat tien sivulla olevaan käytävään, jossa arachnion paikka oli.
Sortuvat muurit murenivat hehkussa. Höyryävinä putoili ylhäältä kiviä ja rakennusjätteitä.
He vetivät läähättäen tyttöä mukanaan.
Nyt näkyivät kauheat, punaisina kiemuroivat lieskat jo edessäpäinkin.