"Siitä et saa minua lainkaan vakuutetuksi, Edmond", vastasi toinen. "Sinä kannatat kyllä uutta kasvatusoppia, jonka mukaan naisen tulee olla vain kaunis, hyödytön kukkanen… Mutta sallihan minun kysyä: mitä sinä luulet tuollaisesta alati hymyilevästä, hupsusta olennosta saavasi irti?"
"Sehän se juuri minua miellyttää… hänen avuttomuutensa on ihastuttavaa… minun on häntä suojeltava… hellittävä ja hemmoteltava. Koetappas kerran, käykö se laatuun ystävättäreen nähden! Hän yksinkertaisesti nauraa sinulle! Henkisiä suhteita… no niin… niitähän minulla on jokaiseen ystävään… esimerkiksi sinuun!"
"Ei, en voi myöntää sinun olevan oikeassa", pysyi toinen kannassaan.
Edmondilta pääsi ihaileva huudahdus ja hän nosti kaukoputken silmilleen.
"Katsoppas tuonne, tuota solakkaa… verrattoman hienoa… joka on erään ystävättärensä seurassa… Hänessä on juuri sitä, mitä minä pidän naisessa viehättävimpänä… pää alastaipunut… ujo katse… hän on todellakin saanut uudenajan kasvatuksen…"
"Sievä pikku nukke… myönnettäköön!"
"Voit uskoa minua, että jos A 15:ssä olisi pelkästään tuollaisia naisia, ei niin paljon valitettu syntyväisyyden väheneminen olisi puoltakaan siitä, mitä se on! Kaksituhatta vuotta sitten ei vanhoilla herroilla — he kun eivät antaneet tyttäriensä opiskella ja kulkea hunnuttomina — ollut varmaankaan mitään hätäilemistä vävypoikien saannissa, kuten meidän isillämme."
"Ei… ei… hyvä naistoveri on paras ystävä ja vaimoksi sopivin… huomaa, miessuku on jo siksi kehittynyttä, ettei mies halaja naista vain pelkästä mieltymyksestä hienoihin lantioihin tai valkeisiin käsiin. Ainakin minä kaipaan enemmän! Ja liian uudenaikaista kasvatusta, kasvatusta viattomaan tyhmyyteen, pidän suorastaan kansan onnettomuutena."
Parvi nopeasti kiitäviä kansalaisia huuhtasi aallon tavoin juttelijat pois. Alfred, joka oli jäänyt heidän lähelleen seisomaan osaksi senvuoksi, ettei tiennyt muutakaan sen sopivampaa paikkaa, osaksi siksi, että puheenaihe kiinnitti hänen mieltään, ei ollut tästä ollenkaan hyvillään, sillä juuri samat asiat askarruttivat hänenkin ajatuksiaan, vaikkei hän tähän asti ollut saanutkaan ratkaistuksi, kumman naistyypin puolelle hän kallistuisi…
Ohikiitävien kummastelevien katseiden johdosta muisti hän vihdoin vanhan maja-asukasnaisensa. Ällistyneenä kaikesta tästä ennennäkemättömästä tuijotti tämä laajentunein silmin asteettain järjestettyjä, valkeasta silokivestä tehtyjä istuimia ja niiden runsasta mosaiikkikoristeellisuutta.