"Marian on hirveän kultiveerattu", sanoi hän mieluisan työnsä lomassa hieman pahastuneena. "Hän haluaisi varmaankin tehdä meistä ja itsestään koneita!"
Lilith huokasi ymmärtäväisenä. Dalila kohotti päätään ja höristi korviaan, sillä etuhuoneen kirjavalasisilta lattialiuskoilta hän kuuli käsittämätöntä töminää ja kolistelua. Sitten tuuppasi hän Leilaa kiihkeästi: "Onko se hän?"
Tämä nyökkäsi ja selitti sitten kuiskaten:
"Melu johtuu siitä, että hän kävelee aseet jaloissaan, näin…" ja hän yritti valaista ystävilleen tätä merkillistä asiaa muutamilla epäröivillä liikkeillä.
Ovikehyksen himmeään kehään ilmestyi nyt viimeinkin vanhan maja-asukasnaisen kuva, ja nuoren miehen, jonka puvun helmaan nainen, ilmeisesti peläten, näytti tarrautuneen.
"Kuka on hänen seurassaan?" kysyi Sonja.
"Aivan niin, hän on Alfred 6720. Olen pyytänyt hänet, sillä tottahan me tarvitsemme myös tulkin. Joku sanoi, että hän olisi Henrik 19530:n oppilas."
"Siis ei meikäläisiä?" huomautti Sonja kylmäkiskoisesti.
Kuva ovi-ilmoittajassa hävisi, sillä Aine oli avannut riippuovet erään näkymättömän nappulan avulla. Alfred ja vanha nainen astuivat huoneeseen.
Nuori mies kumarsi syvään leposohvassa oleville ylhäisille porvarisneideille, mutta vaimo hämmästyi niin rajattomasti, että silmät ja suu revähtivät selälleen.