Luonto oli kuin joku jättiläissuuri, mutta tyhmä härkä, jota mieluimmin pidettiin mahdollisimman kaukana kaikista sivistyksen aikaansaannoksista, sillä niitähän luonto juuri vastusti. Joskus varhemmin olivat esi-isät tehneet ryöstöretkiä mailla ja merillä ja sitten koettaneet niitä sivistää. Mutta ne olivat jääneet muokkaamattomiksi, vahingollisiksi ja vihamielisiksi. Ken niiden kanssa puuhaili, oli ihmiskunnan päämäärälle hyödytön narri.
Niinpä jätettiinkin luonnon tutkiminen tyhmille, viisaat eivät siitä yhtään välittäneet. Olihan parempaa…
Sivistys…
Kuinka olikaan vanhan Henrikin, silloin kun hän vielä oli nuori Henrik, ollut vaikeata saada lupa tutkimustyöhönsä. Mutta kun siihen aikaan vielä viljeltiin maata, kasvatettiin hedelmiä ja kalastettiin, myönnyttiin hänen pyyntöönsä vihdoin. Ehtona oli, että hänen tuli olla apuna maja-asukkaiden sivistyksen kartuttamisessa. Mutta maja-asukkaat väsyivät hänen opetukseensa, ja hän sensijaan heittäytyi tutkimaan luonnonvoimia, niinkuin voimakas uimari heittäytyy vahvaan virtaan…
Seitsenkymmenvuotias kohotti valkoista päätään. Hän väänsi vipusinta päästäen vauhdin taas suuremmaksi, sillä metsä jäi jo taakse ja eteen avautui loiva, paikoittain kallioinen santa. Oltiin tulossa vuorille, jotka yhä lähempänä kohosivat tasangon takaa sinisestä udusta.
Oli puolipäivä. Pilvetön taivas loisti silkinhienona. Vain jokin pensas pisti siellä täällä esiin. Jossain kallion vierellä solisi jo joku lähde.
Täällä ei maa ollut enää niin kuiva. Keltaista, kuihtunutta ruohoa kirjavoittivat monin paikoin pienet kukat, jotka ylhäältä juoksijakoneesta näyttivät maahan sirotelluilta monivärisiltä helmiltä.
Arachnio oli saapunut hävitetylle alueelle, jollainen ympäröi jokaista maailmankaupunkia kuin myrkyllinen usvakehä.
Typestä köyhä ilmakin tuli nyt voimakkaammaksi, sillä tänne ei enää yltänyt ilmaa imevä johtokoneisto, joka puolestaan syötti saamansa ilman retortteihin ja kattiloihin edelleenkehitettäväksi.
Jopa pensaatkin olivat täällä muuttuneet. Syksyisten keltalehtien välissä viherjää, vain puoleksi lakastunutta kevätvesakkoa. Muutamilla oksilla loistivat valkeat ja punervat kukinnot.