Alfred ei tiennyt, luontoko juuri oli niin muuttanut hänen ystävänsä. Hän voi tuskin käsittää hänen intoaan, reippauttaan ja voimakasta terveyttään. Hänestä tuntui siltä kuin olisi Daniel kasvanutkin vain maja-asukkaitten parissa eikä A 15:ssä.
Daniel ymmärsi vielä vähemmän kylmää aivoihmistä, joka katseli hänen ystävänsä silmillä. Kuinka elivätkään nämä kaupunkilaiset? Ilman aurinkoa, ilmaa ja kauneutta, suljettuina keinotekoisesti lämpenevien kivimuuriensa harmauteen. Eikö Alfred ollut sennäköinen kuin polveutuisi hän jostain ukkomaisten olioitten suvusta? —
Henrik heräsi ajatuksistaan. Hän siveli otsaansa, ikäänkuin pyyhkiäkseen pois jotain siihen juuri tarttunutta, kuin jotain kylmää äänettömyyden henkäystä…
"Sinun täytyy auttaa meitä", sanoi hän ystävällisesti Danielille, "minä tarvitsen kaikellaista aineistoa kokeitani varten. Ensiksikin täytyy minun saada joitakin tietoja."
Nuori mies nyökkäsi ja loi odottavan katseensa.
"Oletko aina oleskellut omassa kylässäsi vai oletko ehkä myös tutustunut ympäristöön?"
Kysytty nyökkäsi myöntäen.
"Kuinka kaukana olet käynyt?"
"Oh, kaukana! Ensimäisinä päivinä, kun meillä ei vielä ollut omaa majaa, vaelsimme aika lailla ympäriinsä, Jolan ja minä! Kyselin jo silloin heiltä, mitä ovat nuo pensaat, jotka alkavat uudelleen kukkia. Ja edelleen tasangolle päin… siellä on varmaan ollut suuria kuloja, koska maa on niin tyystin kuivunut! Talonpojat eivät tosin tienneet mitään niistä. Ja sitten… ei kovinkaan kaukana täältä on suoperäinen metsä, joka vilisee sieniä, suurempia kuin olen täällä nähnyt… keltaisia, punaisia, sinipunaisia… todellinen sienien aarniometsä. Ja sitten… kysyin, onko täällä aikaisemmin ollut näin lämmintä ja sain tietää, että tällä korkeudella oli tavallisesti jo lokakuussa pakkasta… mutta tänä vuonnahan voimme päivisin vielä kylpeä järvessä… kaikki on täydessä kukassaan ja vehreydessään… Jolan jo iloitsee siitä… mutta enpä tiedä vielä kuitenkaan…"
"Jopa riittää", keskeytti Henrik, joka oli jännittyneenä tarkkaavaisesti kuunnellut tätä kylläkin epäjohdonmukaista kuvausta. "Huomaan jo, että olet tarkannut kaikkea sitä, mitä tahdoin sinulta kysyä." Hän teki vanhanaikaiseen tapaansa muutamia muistiinpanoja pieneen kirjaan puhekone oli jätetty ylös arachnioon.