"Minut on kielletty siitä."
"Mutta jos se todellakin on enemmän kuin heikko olettamus… ellen minä ole hourupäinen… ja kuvittele jotain kauheata… niin, jos te uskotte siihen, mitä juuri olette sanonut… kuinka voidaan teidät saada kieltäytymään puhumasta?"
"Siksi, että minulla ei ole valitsemisen varaa: joko vaikenen tai joudun Haaveksijain Taloon, narrina muiden narrien joukkooni. Ja jos tuhonhetki tulee, olen siellä avuttomana… lyödäkseni pääni seinään…"
"Sitä he sentään eivät tekisi, vaikka olisivat uhanneetkin…"
"Tekisivät varmasti. Ja tiedänpä, että heidän täytyykin tehdä se, elleivät he tahdo jo nyt jättää maailmankaupunkeja nälkään kuolemaan. Kauheinta on juuri se, että koko sivistyksemme kehitys on vienyt meidät umpikujaan, josta ei ole muuta pääsyä kuin joko palata takaisin elämään, joka meille jo tuottaa suuria vaikeuksia, tai sitten kulkea loppua kohti…"
"Mutta teidän täytyy kuitenkin puhua. Jotain pitää tapahtua! Vielä hyvissä ajoin… ennenkuin kaikki on myöhäistä. Ihmisille täytyy selittää, että heidän on pian jätettävä kaupungit ja muutettava vuoristoon. Sinne ylhäälle muokattakoon pellot, istutettakoon puut, kasvatettakoon karjaa, paljon enemmän kuin tähän asti… vaikka muuten lieneekin kaikkien ihmisten mahdotonta tulla siellä toimeen… Mutta siitä teidän täytyy puhua!"
"Niin, ehkä…"
"Teidän täytyy!"
"Daniel, minäkin olen vain ihminen, lisäksi vanha ja väsynyt… Jos se jo on, niinkuin pelkään, myöhäistä, on se minullekin myöhäistä! Mahdottoman pitkälle en minä voi johtaa toivotonta taistelua koko maailmaa vastaan… Ja tulee hetki, jolloin minun tahtomattanikin on lopullisesti vaiettava…"
"Entä Alfred?"