Alfred ei enää hymyillyt, keksintö sai hänet juhlalliseksi.
Hän sulki kirjan, sammutti lampun ja lähti ottamaan osaa elävien keinotekoisten kukkien kunniaksi järjestettyyn juhlaan.
Kun hän kylvettyään ja pukeuduttuaan saapui Marianin luo, oli illan ensimäinen, vähän juhlallisempi hetki ohi. Vieraat olivat jo ottaneet tervetulijaismaljan hyvätuoksuista väkevöitettyä alkonia, ja mausteilla täytetyt herkut, ylimääräisen suuret ja kaksinkertaisesti voimakkaat aurol-pastillit, jotka peittivät sokeroituja hedelmiä, alkoivat jo näyttää vaikutuksiaan.
Jättiläissuuren laboratorion katolla olevat vastaanottohuoneet olivat järjestetyt puutarhan ympäri roomalaisten pylvässalien tapaan ja kylpivät tuhatsärmäisissä värivaloissa. Juhlan aiheen kunniaksi oli naisilla hienot kirjavat puvut eikä kuten muulloin valoa välkehtivistä kankaista. Sensijaan miehillä, erittäinkin Yleisen Viraston jäsenillä, oli miltei yksinomaan liehuva kolmivalkea viitta.
Huoneet täytti äärettömän hieno suloinen sävel, vaikka missään ei soittajia ollut näkyvissä. Se tuntui tulevan kirkkaasta valosta eräistä lamputtomista huoneista, Marianin määräyksestä, kuin langattomasti ilmaa myöten.
Huoneauringosta, kuten valon keksijä sitä nimitti, tulevalla valolla ei ollut minkäänlaista tummaa varjoa, vaan ainoastaan ihana oranssinpunainen hämäryys, joka näytti esineitten takana heti kultaisena häipyvän.
Lattioita, seiniä ja kattoja peittävät sinikimaltavat kankaat herättivät merkillisen, ohikiitävän tunnelman, jota lisäsi vielä se, että huoneessa oli tuskin ollenkaan huonekaluja, mutta sensijaan sangen runsaasti patjoja, väriltään mitä tummimmasta miltei violetista karmiininsinisestä aina hienoimpaan melkein himmeään opaliin. Näkymättömissä oleva hapenjohdatin, sähkövirtojen kuulumaton vaikutus ja runsaasti nautittu alkoni vaikuttivat lisäksi sen, että kaikki liikehtiminen oli hyvin kevyttä ja kummallisen viehkeätä. Todellakin näytti ihminen olevan vapaa ja onnellinen kuin jumalaksi noussut, yläpuolella menneisyyden kahleitten.
Kasvot, joita oli sivelty pehmeällä kultalasuurikivellä, tämä suloinen huumaus kirkasti. Äänet ja katseet olivat hienoja, vapaita. Tässä ihmeellisessä "yläilmaolotilassa" tuntui jokaisesta siltä kuin olisi hän löytänyt vihdoinkin oman sielunsa todellisen, sisimmän sävelen, joka kuljettaisi hänet kuin ruusuisessa iltapilvessä rajattomiin kauneuden maailmoihin.
Mutta ihmeellisimpiä olivat kukat.
Kutsutut tiesivät, että nämä kukat oli kasvatettu keinotekoisesti sovittamalla toisiinsa erilaisia alkuaineita. Ja kuitenkin näytti aivan mahdottomalta uskoa tätä.