Kun komitea, joka oli asetettu tutkimaan sähköhäiriöitä A 15:nteen kuuluvassa hiilivuorikaivoksessa, nousi lentolaivaan, alkoi heti innokas väittely sen jäsenten kesken. Arvoisat vanhat herrat, kaljupäiset kuin munan kuori, olivat olleet äärettömän kiihottuneet, jopa miltei raivoissaan, tultuaan Numero 50000:n puheille.
Oli ennenkuulumatonta, että tämä kuuluisuus oli uskaltanut asettautua vastustamaan heitä, sähkökemian ja kemiatekniikan ensimäisiä miehiä. Ja että hän sitäpaitsi oli pyytänyt tähän tutkimukseen mukaan Henrik 19530:n, tuon suoraan sanoen mitättömän suuruuden, vieläpä erikoisesti toivonut hänen tulevan — se oli todella eriskummallista! Kaiken lisäksi oli Gustajo 25854, Salaisen Viraston vakooja — hänen virkatoverinsa olivat saaneet jo aikoja sitten tietää hänen salaisen ammattinsa — saanut selville, että tämä Henrik ja eräs aivan tuntematon nuorukainen olivat käyneet Henrik 50000:n luona.
Tuon vanhan haaveksijan sanottiin tehneen jonkun erittäin tärkeän löydön! Ja senvuoksi oli Yleinen Virasto päättänyt, ettei nyt kyseessäolevaa tutkimusta saisi tehdä ilman häntä…
Tieteen edustajilla oli kyllä syytä suuttumukseen! Paitsi huhuja ei heille oltu annettu mitään lähempää tietoja tästä salaisesta löydöstä — pitikö tuon salaperäisen vanhuksen nyt ylipäänsä jotain keksiä. Jo ilman sitäkin puhuttiin, enemmän kuin oli sopivaa, A 15:n kuulujen tutkijain puutteellisesta intelligenssistä ja saamattomuudesta.
Ja mitä niin tärkeätä ylipäänsä olikaan sattunut, että heitä häirittiin tärkeästä työstään ja kotoisesta mukavuudestaan? Happipumput olivat olleet käymättä neljännestunnin…
Hyvä… Mikseivät happipumput voisi olla hetken käymättä? Lähinnä se tietysti riippui teknikoista ja konerakentajista, mutta he eivät milloinkaan olleet tahallaan jättäneet velvollisuuksiaan täyttämättä. Ja mistään muusta ei myöskään voinut johtua äskeinen ilmoitus suonivirtojen vähentymisestä…
Henrik 19530 istui nyt todellakin ilmalaivassa vierellään ruskettunut nuori mies, joka näytti heistä enemmän aikakausientakaiselta metsäläiseltä kuin heidän virkatoveriltaan…
"Voin vaikka vannoa, että tunnen tuon nuorukaisen," kuiskasi Gustajo vierellään istuvalle Bernardin 30165:lle. "Salaisen Viraston kirjoissa on hänet merkitty karkulaiseksi." Ja hän siveli pitkää neliskulmaista partaansa hyvin merkitsevästi ja murisi kuin laivan potkuri.
Bernardin taas oli toista mieltä. Hän ei koskaan sopinut samaan kaavaan muitten kanssa. Ulkonäöltään hän muistutti pientä, pahanilkistä apinaa pyöreine kasvoineen. Nytkin asettui hän toiselle kannalle sanoen:
"Varmoista lähteistä tiedän, että hän on kaupunkien Keskus-Senaatin lähettiläs, joka tiedottaa viimeisistä, ikävistä tapahtumista keinotekoisten ravintomenetelmien valmistamisessa. Minä olen kuullut — näillä yksilöillä ei ole kyllä tilaisuutta tutkia tällaisia ilmoituksia, koska he eivät toimi tällä alalla — niin, kuullut, että kysymyksessä on harjoitettu suoranaista pettämistä. B 35:ssä ja N 27:ssä on kieltäydytty vastaanottamasta tätä ravintoa. Rahvas uskoi, ettei se enää voisi ravita ja vaati… uskomatonta!… kasvihedelmistä valmistettua ruokaa!"