Hän avasi matalan mökin oven. "Tässä asuu vanha Miina. Käväisen katsomassa. Luulen, että sinä mieluummin jäät ulos. Istuhan vaikka tuohon kivelle."
"Ei kyllä minä sisäänkin."
Pyryä kovin hävetti vastenmielisyyden-tunteensa. Mutta kylläpä teki mieli heti pyörtää takaisin, niin paksu oli ilma, joka vastaan syöksähti.
Vanha vaimo istui vuoteella ja heitti hätäisen silmäyksen oveen, aivankuin olisi joku kallis aarre liukunut käsistä, kun sairaanhoitajatar jätti oven auki.
"Siellä on aurinkoa ulkona ja lämmintä", sanoi Klaara. "Ehkä tekin tulette tuonne portaille vähäksi aikaa päivänpaisteeseen!"
"Ei, ei! En minä jaksa! Uijui — jui — —" — Hän alkoi surkeasti ruikuttaa ja heittäysi pitkäkseen.
"Kylläpä Miinan pää on taas siivossa." — Klaara haki kampaa.
"En minä jaksa kammata, ai, ai, ai!"
"Eikö se Mari — —?"
"Eihän se — mihinkäs se joutaa — voi, voi, voi!"