He olivat joutuneet toisen mökin kohdalle.
"Tuonne minun on vielä pistäydyttävä", sanoi Klaara. "Siellä kuoli lapsi tulirokkoon, ja parhaillaan pala formaliinilamppu siellä. Siinä on vähän vikaa, on välillä katsottava, että palaa kunnollisesti."
"Hirveätähän on mennä sinne sisälle!"
"Niinhän se on, mutta kun kunta ei myönnä varoja uudenkaan ostoon.
Pitää koettaa tällä."
"Vai niin! Sieltä se tulee se röökinä!" Vaimo seisoi uhkaavana nurkalla kädet vyötäisillä. "Köyhästä ei väliä, vaikka sen rääsyt palvataan ja huone kärytetään! Se on sitä herrain metkua! Sitä uutta tapaa piinata!"
Klaara meni ääneti sisään. "Älä tule ovea likelle", varoitti hän kasvot tukittuna syöksyen korjaamaan lamppua.
Mutta Pyry oli sittekin pyörtyä, kun oven avautuessa formaliinipilvi syöksähti vastaan.
"Katsokaahan toki", sanoi hän vaimolle, kun Klaara huohottaen juoksi ulos, "mikä vaiva sairaanhoitajattarella on! Ei tuota ilokseen tee!"
"Pakkokos tehdä, ilkeyttään tekevät."
"Mutta ettekö te ymmärrä, että täten taudinsiemenet kuolevat, tauti ei pääse leviämään. Omaksi hyväksennehän se tapahtuu."