Sen jälkeen alettiin "nauttia olemisen iloa", kuten Pyry sanoi. Hän kiipesi veneen kokkaan, kietoutui vahvaan sadevaippaan ja antautui onnen tunteen valtaan. Miksi hän oli niin onnellinen, sitä hän ei tiennyt. Siksi kai, kun oli Satukannaksella.
Vaikeni vähitellen luonto. Silloin tällöin kuului väsähtänyt viserrys tai hypähti unessaan häiriintynyt salakka vedenpintaan, jättäen siihen hopeisen pyörylän. Kaislat kuin kuiskaillen kahisivat veneenlaitoja vastaan.
Pyry uneksi silmät auki ja hymyili. Sisäisestä sopusoinnustaan riemuiten hän käänsi katseensa toisiin ja iloitsi heistäkin. Hekin kuin täydensivät hänen sielunsa hyväntunnetta ja illan suloa. Polle nojasi rannalla nuokkuvaa koivua vasten, ollen solakka ja valkoinen kuin sekin. Jori loikoili siinä lähellä rantakivellä hyräillen hiljaa "Koivun laulua". Valkoinen lakki loisti kuin jättiläislumme. Vastakkaisella rannalla erottui päin himmenevää rusotusta Terin sininen puku pehmein liikkein ja Birin notkea pojanvartalo. He pesivät kahvikuppeja ja roiskuttivat nauraen vettä toistensa päälle. Lopuksi he jäivät vellomaan vettä, joka kimaltelevin pisaroin kuin helminauha liukuili heidän sormiensa lomitse.
Kreets sammutti loimahtelevaa nuotiota. Hän kantoi kahvipannulla vettä. Joka kerta kun hän loiskahutti pannullisen tuleen, sihahtivat kipinät kuin säihkyvät tähdet ylt'ympäri. Tuli tuiskahti ja valaisi koko Kreetsin. Hiusten yli kiedottu punainen silkkiliina loisti silloin liekkinä, punaiset liivit hehkuivat, ja valkoiset hihat ja esiliina läikähtivät kuin lumi iltaruskossa, huolimatta siitä, että esiliinan oli musta pannu vahvasti "varjostanut".
"Kun minä olen kaukana maailmalla, muistan aina tätä", kuului Jori sanovan. Pyry huojutti hiljaa venettä, ja kaislat kahisivat, pikku laineet liplattivat laitoja vasten.
Kohta lähdettiin. Satukannas jäi taakse.
"Ihana ilta!" sitä mieltä olivat kaikki, kun he sinä iltana laskeutuivat levolle.
VII.
Pollen syntymäpäivä.
Elokuun kahdeksantena, oli Pollen syntymäpäivä.