Terttu (tulee takaisin). Ei ollut unohtunut keittiön portaisiin!
Rouva Keränen. Ettei sielläkään! Eihän se sentään merkitse sitä, että varastettu. Ihan ajaa kananlihalle! Kun et vain olisi sitä itse pudottanut, Kaarina!
Kaarina. Maalin hyvä! Sitä minä varmasti en ole tehnyt. Ei niin suurta esinettä pudoteta.
Rouva Keränen. Niin, niin, ei kylläkään. Tuli vaan mieleeni, kun minä tavallisesti niin paljon pudottelen, tukkaneulat, parsinneulat, sukkapuikot — ja ennätän juuri syyttää toisia — ja löydänkin jostain lattialta. Itse olen pudottanut!
Terttu. Olisi hyvin mukavaa, kun voisimme löytää pyöränkin jostakin lattialta!
Kaarina. Se lienee hiukan hankalaa. Pyörällä pääsee pitkälle vähässä ajassa.
Rouva Keränen. Ette kait te tarkoita, että on ollut oikea varas?
Kaarina. Sitäpä juuri. Akkunasta tullut, ovesta mennyt.
Rouva Keränen. Mutta miksi te hyvät ihmiset pidätte akkunat ja ovet auki?
Terttu. Nepä eivät olleet auki, vaan kiinni.