Terttu. Sinulla ei ole syytä valittaa vaihtelun puutetta, oo, Kaarina!
Kaarina. Jokapäiväinen risti. Vaikka oikeastaan on synti sanoa niin, sillä toiselta puolen on Maalinissa reimaa hyvyyttäkin. Tavallaan hän pitää meidät hengissä hommaamalla meille ruokavarat. Minä en osaa kiristää näiltä talokkailta mitään myötäväksi.
Terttu. Niinhän se, vikansa kullakin. Kun ei olisi Ihannelmaa ja Lilli-Lempeä, niin menisi mukiin.
Kaarina Ja voisi ehkä kestää kokonaista kaksi vuotta.
Terttu. Ajattelen sitä sängynpeitettä, jota hän virkkaa. Milloinkahan se valmistuu? Viisitoista vuotta on täällä ollut opettajatar, ja aina hän on ollut virkkuineen mukana.
Kaarina. Ehkä Ihannelmalle häiksi tai Lilli-Lemmelle ristiäisiin.
Terttu (katsoen akkunasta). Ei hän nyt niitä papereita jouda tuomaan. Sinne näkyy purjehtivan Anttilan emäntä. Varmaankin jatkamaan tämän koulun opettajatarraukkojen ansioluetteloa.
Kaarina. Mistä Terttuli semmoisia luulee?
Terttu. Eilen illalla hän sen aloitti maitoa hakiessani. Me käymme niin vähän heillä. Entinen opettajatar istui joka ilta.
Kaarina. Tunnen suurta kunnioitusta niitä entisiä opettajattaria kohtaan. Että he saivat aikansa niin venymään. Minä en saa riittämään. Muistathan: päivisin koulu. Sitten illoin: kotiopinto, jatkokurssi, nuorisoseura, laulukuoro, lauvantaisin sauna ja joka päivä Maalin-rouva.