Liisa. Vissisti jotain muuta, kun tuo tavallinen juhla ryökinän syntymä-päivänä, jota vuosittain juhlallisesti vietetään, jotain muuta, varsin uutta tänäpäivänä tapahtuu! Minä kuulin eilän tapaturmaan kun ryökinät vähän hiljain puhelivat keskenänsä, että he keskustelivat kihlaamisesta.
Kaarle (erinänsä puun takana). Siinä se oli, minun aavistukseni!
Maria. Kihlaamisesta, voi kuinka iloista! Sitten saamme vissin myös häitä! Oletkos Liisa koskaan häissä ollut?
Liisa. Olen kerran, ja morsian, kuinka ihana ja kaunis hän oli.
Maria (ajatuksissaan). Morsian! Täytyy tosin yhden olla morsiamena, mutta kuka tuo täällä olisi?
Liisa. Se on sitä kuin minäkin vielä aina ajattelen.
Maria. O sula ystäväni, se on vissin täti. On se myös hänen syntymä-päivänsä, ja hän tahtoo viettää sen kihlauksella.
Kaarle (puun takana). Ylkä on vissin kadehteltava!
Liisa. Ryökinä. Ei totta! Hän on jo niin vanha ja…
Maria. Mutta, rakas Liisa, täytyykö morsiamen aina olla nuoren?