Liisa. En sitä juuri luule, ajattelen vaan…
Maria. Mitäs ajattelet, sano minulle, rakas Liisani, mitäs ajattelet?
Liisa. Ei se ollut juuri mitään, sen vaan tahdon sanoa, että ryökinien välillä myöskin puhuttiin yljästä.
Maria. O, sitten arvelen. Pikku Tiina sanoi yhden kerran "minun ylkäni" —-
Liisa. Rakas Maria, mitä olisi ryökinä niin ajatellut hänestä, ja kuiskutellut Liana mamsellin kanssa. Ei tosin, se on jotain toista. Miksi, sano nyt minulle, täytyi sinun tänäpäivänä pukea itses tuohon uuteen valkoiseen pukuun, ja minkätähden piti ryökinän juuri katsomaan jos olisit sievä ja hemiä! Se näyttää tosin niinkuin Maria joutuisi morsiameksi.
Maria (hämmästyksissä). Minä kun en lainkaan tiedä mitä se tahtoo sanoa. (Kaarle hyökää eteen )
Viides kohtaus.
Kaarle. Enkeli! Siitä saat kyllä tiedon. Oikein arveltu toiselta ihanalta tytöltä, joka menee karkuun (Liisa juoksee ulos). Tässä on ylkä ja Maria on morsian! Katso siis vähän puoleeni, pikku pelkäävä kyhkyinen! Anna anteeksi että peljätin sinua niin.
Maria (tyvemmin). O, minä peljästyin kovin…
Kaarle (katsoo Mariaa lumouksessa ja puhelee itseksensä.). Hän on ihana ja suloinen. Kuule nyt rakastettuin kaikkein rakastettavin! Jos minä nyt tosin olisin tuo kadehteltava onnellinen, jonka nimi tuolla on sidottu yhteen sinun nimes kanssa, sano minulle todella, miksi sen pitäisit. Katso, on luettava: "K ja M". Mitä se voipi muuta olla kuin?… Taikka tule itse arvelemaan!